maanantai 16. huhtikuuta 2018

Toinen variaatio peruspoolosta


Aikaisemmin varoittelinkin jo hurahtaneeni todenteolla poolopaitoihin. Oikeastaan oli tilanne mikä hyvänsä, tulen helposti valinneeksi päälleni jonkinlaisen poolon. Hauskinta tässä on se, että vielä jonkin aikaa takaperin en olisi voinut kuvitellakkaan pukevani pooloa ja nyt yhtäkkiä se onkin se luotto valintani. Tästä hurahduksesta inspiroituneena halusin tietysti myös niitä omatekoisia, hieman erilaisempia pooloja.


Viimeksi esittelinkin PVC housujen parina hihattoman pääkallopoolon, joka syntyi heräteostoksen seurauksena. Tämän poolon kangas on myös heräteostos samaiselta kangaskauppa reissultani. En ole hetkeen harrastanut tälläisia heräteostoksia kankaiden suhteen, vaan hankinnat ovat aina olleet harkittuja, joten nämä kaksi paitaa ovat siltäkin osalta virkistävää vaihtelua.


Kaavan lähtökohtana tässäkin oli Kotiliesi käsityöt 2/2018 -lehden peruspoolon kaava. Kangasta katsellessani minulle tuli vahva visio miedoista puhvihihoista. Hieman ihmettelen itsekkin mistä sekin tuli, mutta lähdin siltä pohjalta liikenteeseen. Hihojen muokkaaminen jäi lopulta tämän paidan ainoaksi kaavamuutokseksi.


Alan olemaan jo sen verran sujut joustavien kankaiden kanssa, että poolo valmistui ongelmitta. Oikeastaan olen alkanut löytää sen ilon näistä helpoista ja nopeista projekteista. Vaikka tykkäänkin ryhtyä vaikeempiin ja pidempiin projekteihin, on nämä mukavaa tasapainotusta niiden välissä. Ja toisaalta kun haaveena on täysin omatekoinen vaatekaapin sisältö, monipuolisuus on vain hyvästä.


Kun paita oli valmis ja pääsin sovittamaan sitä ensimmäisen kerran, koin sen enemmän ehkä sellaisena perus kivana. Paitana, jota tulisin kyllä käyttämään, mutta se ei välttämättä löytäisi paikkaansa lempipaitojeni joukossa.


Kuitenkin kun pääsimme ystäväni kanssa kuvaamaan ja olimme saaneet kasaan joitain otoksia, alkoi paita löytämään tietään sydämeeni. Jotenkin paita näytti kuva kuvalta entistä paremmalta päälläni kun näin sen eri näkökulmasta kuin peilin kautta. Kuvausten jälkeen tiesinkin tehneeni oikeat valinnat kaavamuutosten ja kankaan suhteen.


Kuviin pääsi myös aikaisemmin tekemäni farkut. Olen yhä enemmän alkanut tykästymään ajatukseen kokonaan omatekoisista vaatekokonaisuuksista. Ja siksi lähiaikoina olenkin lähtenyt viikonloppuisin ulos omatekoisissa kokonaisuuksissa. Tätä uniikkiuden fiilistä ei vaan voita mikään ja siitä on tullut entistä koukuttavampaa. Se jos joku ruokkii intoa vain tehdä lisää ja panostaa tähän harrastukseen ihan tosissaan.


-uniikkiuteen koukuttautunut Satu

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Haaveita ja hurahduksia


Sitten viime postauksen on elämäni kokenut suuren muutoksen. Voisin sanoa, että pitkän harkinnan tuloksena laitoin elämäni täysin uuteen uskoon, sillä tiet miehen kanssa erkanivat. Viimeiset viikot ovatkin kuluneet järjestellessä asioita, laittaessa asuntoa, nähdessä ystäviä ja muutenkin totutellessa uuteen elämääni, sinkku elämääni. Päätökseni toi kertaheitolla suuria muutoksia ja rehellisesti sanottuna blogini ei ole ollut ensimmäisenä mielessäni. En oikein vieläkään ole päättänyt mikä blogini kohtalo tulee loppujen lopuksi olemaan, jääkö se osaksi menneisyyttä, tuleeko se pysymään osittain mukana menossa vai pyrinkö jatkamaan vanhaan malliin, en vielä tiedä.


Näiden pohdintojen keskeltä päätin tulla kuitenkin jakamaan rakkaan harrastukseni tuotoksia. Ompelu nyt ainakin on varmasti pysyvä osa elämääni vaikka mitä tapahtuisi, sillä uniikkiuden makuun kun on päässyt, ei sitä hevillä tyydy vain kauppojen valikoimaan. Sen tiedän myös, että tuotoksieni kuvaaminen on tullut pysyäkseen ja sen saralla puhaltaakin uudet tuulet. Loppuneen parisuhteeni myötä minulta hävisi hetkellisesti myös luottokuvaaja, mutta siinä vaiheessa ystäväni astui valokeilaan ja päätyi omasta vapaasta tahdostaan sekä innostaan kameran taakse. Eli siltäkin osalta elämäni alkaa löytämään ihan uusia uomia. Tänään tulimmekin viettäneeksi ensimmäisen kuvaustuokiomme jopa ällistyttävän hyvillä tuloksilla.


Mutta itse asiaan eli ompeluksiini. Minulla on jo jonkin aikaa ollut haaveena tehdä itse "nahkahousut", mutta luotto omiin taitoihin ei ole aikaisemmin vielä ollut siinä pisteessä, että lähtisin yrittämään haaveeni toteutusta. Talvilomalla minuun iski polttava halu lähteä toteuttamaan tätä pitkään mielessäni ollutta suurta unelmaa. Myös aikaisempi ensimmäinen ja onnistunut farkku kokeilu rohkaisi mieltäni asian suhteen. Itse kangas on ollut hyppysissäni jo vuoden 2016 loppupuolesta saakka, mutta silloin en ollut todellakaan valmis kankaan tuomiin haasteisiin.


Nyt kun viimein rohkaistuin ajatuksesta, oli minun alunperin ollut tarkoitus aloittaa jokin ihan perus helppo väliprojekti, mutta "nahkahousut" veivät voiton. Tunne oikeasta hetkestä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en voinut kuin tarttua aikaisempien farkkujeni kaavoihin ja PVC:hen. Toteutuksen kanssa lähdin liikenteeseen muokkaamalla vanhoja kaavoja sopiviksi joustavampaan kankaaseen.


Kun kaavat olivat mallillaan ja kankaat leikattu, oli aika pohtia housuihin tulevaa koristus puolta. Ensimmäisenä syntyi ajatus koristetikkauksista reisien kohdalle. Jo heti tässä vaiheessa kankaan tuomat haasteet iskivät suoraan päin naamaa, sillä kangas ei liikkunut mihinkään tavallisen- eikä myöskään teflonpaininjalan alla. Oli pakko siis alkaa kehittämään koppaskonsteja saadakseni kangas edes liikkumaan. Ensimmäisenä kokeilin ompelukoneöljyä, mutta apu siitä oli tarpeettoman lyhyttä. Seuraavana kokeilin ommella leivinpaperin läpi, joka toimi muuten hyvin paitsi irrottaessa ompeleet repsahtivat kelvottomiksi. Kävin mielessäni vaihtoehtoja jopa liukuvoiteeseen saakka, mutta onneksi siihen ei sentään tarvinnut lähteä kun keksin laittaa leivinpaperia puolittain jalan alle, niin ettei läpi tarvitse ommella, mutta kuitenkin niin, että paperi on kokoajan kankaan ja paininjalan välissä.


Tuskallisten kokeilujen jälkeen pääsin viimein homman makuun ja koristeompeleet olivat tuotapikaa reisillä. En kuitenkaan päättänyt tyytyä tähän, vaan oli näihinkin housuihin saatava vetoketjuja. Kun homma luisti, kasvoi nälkä syödessä ja päätin nämäkin housut toteuttaa kaikilla herkuilla eli myös normaalia korkeampi vyötärö oli tiedossa. Tämän myötä projektini vaatikin vielä hivenen lisää kangasta, joten piipahdus paikallisessa kangaskaupassa tuli osaksi toteutusta. Kun viimeinenkin sauma oli taputeltu, koin suurta onnistumisen iloa, koen sitä tosin vieläkin kun puen housut päälleni, koska haave oli niin kauan ollut olemassa ja se oli aina tuntunut niin kaukaiselta. Mahtava fiilis kun selättää jotain itselleen mahdottoman tuntuista!


Samalla kangaskauppa piipahduksella tulin ostaneeksi myös pari heräteostos kangasta ja toisen kankaan tuotos näkyykin näissä kuvissa. Olen alkanut taas ihan täysin hurahtamaan pääkallokuoseihin ja yhtä aikaa myös poolopaitoihin, joten ei minun auttanut kuin lähteä yhdistämään niitä kahta. Sopivasti satuin myös löytämään silloin uusimmasta Kotiliesi käsityöt -lehdestä sopivan kaavan tämän projektin toteutukseen. Nyt kun olen saanut kunnolla taltutettua oman trikoo kammoni, syntyi tämä paita yhdessä illassa. Ja kuvausta ajatellen, oli pääkallo poolotoppi täydellinen valinta PVC housujen pariksi.


-onnistumisen ilosta nauttiva Satu

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Oman tyylini avaimet


Päädyin jälleen kirjoittelemaan hieman normaalista poikkeavampaa postausta. Ajattelin tämän aiheen kuitenkin olevan merkittävässä roolissa katsoen blogiani, sillä ompelu touhuni ovat vallanneet melko suuren osan postauksistani ja niissä jos jossain on kyse omasta tyylistäni. Niinpä siitä inspiroituneena ajattelin listailla oman tyylini avain seikkoja ja tämän hetken must have -juttuja.


1. Vastakohtien yhdistely
Voisin sanoa rakastavani vastakohtien yhdistelyä, oli sitten kyse väristä, tiettyjen materiaalien tai yksityiskohtien tuomista mielikuvista tai vaatekappaleiden yhdistelystä keskenään. Tähän kategoriaan menee myös puhtaasti haluni yhdistellä nykyaikaa ja menneisyyttä. Ompelu harrastukseni alussa tein tätä jo huomaamattani, mutta saatuani työ toisensa jälkeen palautetta "taitavasta vastakohtien yhdistelystä" tai "omasta tyylistäni yhdistellä asioita" aloin itsekkin tajuamaan, että tää on nyt se oma juttuni. Niinpä toistuvista vahingoista tulikin yksi oman tyylini kulmakivistä.


2. Yksityiskohdat
Etenkin erikoisemmat yksityiskohdat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja ompelu harrastuksessani se näkyy aika ajoin vaatekappaleiden pääjuttuina. Ehdottomia lemppareita yksityiskohtien osalta on erilaiset piikit ja niitit, vetoketjut sekä pitsi. Piikki rakkauteni näkyy tyyliäni ajatellen vahvasti myös koruissa ja kengissä, sillä mielestäni ne tuovat asuun kuin asuun sopivan ripauksen asennetta. Vastaavasti pitsi yksityiskohdilla taas saa muuten räväkkään kokonaisuuteen hitusen hempeyttä. Mielestäni tällaiset yksityiskohdat tekevät itse vaatteesta tai kokonaisuudesta juuri sen oman näköisen ja ovat siksi hyvinkin tärkeässä roolissa.


3. Värimaailma ja kuosit
Luulen, että tämä kategoria on tullut melkoisen selville ompelemieni ja esittelemieni vaatteiden kautta. Jos lempiväri pitäisi sanoa, olisi vastaukseni musta ja se näkyy niin pukeutumisessani kuin kotini sisustuksessa. Monesti tulenkin tokaisseeksi, että värillä ei ole väliä kunhan se on musta. Mustan lisäksi lähellä sydäntäni on musta valkoiset yhdistelmät sekä hempeät pastellivärit. Kuosien osalta taas innostun perinteikkyydestä, kuten ruudut, pallot, kukat sekä kukonaskel. Perinteikkyyden vastapainoksi innostun myös sellaisista, miten sen nyt sanoisi, sekopäisistä kuoseista. Sellaisista, joista en itsekkään välttämättä heti osaa päättää onko kuosi hyvän vai huonon outo. Lähiaikoina myös erilaiset pääkallokuosit ovat alkaneet löytää tietä takaisin sydämeeni.


Tämän hetken must have -jutut
Menneen syksyn ja talven aikana olen hirveästi innostunut erilaisista poolopaidoista. Ennen en olisi voinut kuvitellakkaan päälleni poolopaitaa, sillä koin kauluksen hivenen ahdistavaksi. Nyt kuitenkin olen alkanut tottua kauluksen olemassa oloon ja olen jo melkeen holtittomasti aina pukemassa päälleni jonkinlaista pooloa. Pienenä teaserina voisinkin paljastaa, että tämä saattanee myös näkyä tulevissa ompelu projekteissa.


-Satu

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kulmat kuntoon!


Eilen tulin viettäneeksi syntymäpäivääni ja mittariin paukahti kauan kammoksumani 25. Kamalinta tässä ikänumerossa on fakta siitä, että nyt on 30 lähempänä kuin 20. Tämä on mielestäni täysin pätevä syy pieneen ikäkriiseilyyn. Pienen kriiseilyn jälkeen päätin ottaa täyden ilon irti päivästäni tekemällä vain kivoja juttuja: ompelemalla, kangas ostoksilla käymällä ja herkuttelemalla. Lisäksi pääsin myös kokeilemaan miltä tuntuu käydä kauneushoitolassa. Aikaisemmin en ole sellaisessa käynyt, joten oli jo aikakin ja mikäs olisikaan parempi synttärilahja itselle kuin pieni hemmottelu hetki.


Olen pitkään jo haaveillut, että kävisin laitatuttamassa kulmani ammattilaisella. Kuitenkaan en ole aiemmin päässyt sanoista tekoihin, ajatus on aina vaan vaipunut takaisin unholaan. Senkin puolesta oli jo korkea aika mennä kokeilemaan. Lisäksi olen aika ajoin ollut hieman hukassa nyppimisen kanssa, jotenkaan en ole osannut hahmottaa virheiden lähtökohtia ja välillä vaan käy niitä mokia, että väärä karva lähtee väärästä paikasta. Värillisesti kulmani ovat olleet hieman haastavat sillä ne eivät ole luonnollisesti tasaisen väriset, vaan värikirjoa löytyy vaaleasta melko tummaan. Itse en kuitenkaan ole uskaltanut kokeilla värjäämistä, sillä mieleen on tullut vain kauhukuvia epäonnistuneesta väristä.


Heti eilen aamusta tulin soittaneeksi paikalliseen kauneushoitolaan kokeillen, josko voisin saada ajan vielä samalle päivälle. Minulla taisi olla onni matkassa, sillä parin tunnin päästä puhelusta olin jo matkalla hoitolalle. Tällaiset lyhyet varoitusajat ovat kyllä pienen paikkakunnan hyviä puolia, sillä omat päähänpistoni ovat yleensä sitä luokkaa, että kaikki pitää saada heti eikä kuukauden päästä. Sama ilmiö kävi muun muassa silloin kun halusin leikkauttaa tukkani ensikertaa lyhyeksi, silloinkin selvisin onneksi vain päivän odottelulla.


Haaveissani olen aina miettinyt sekä siistimistä että väriä, joten niillä lähdettiin liikenteeseen. Kauneushoitolassa käynti oli kaikin puolin miellyttävää, sain vaan ottaa rennosti ja antaa ammattilaisen hoitaa loput. Oli niin levollista ajatella, että saan varmasti onnistuneet minulle sopivat kulmakarvat. Yllätyin siitä, kuinka nopea tämä operaatio oli ammattilaisen käsissä. Yleensä kun itse olen alkanut kulmieni kanssa touhuumaan, on nyppimisessä helposti vierähtänyt puolikin tuntia. Ammattilaisen käsissä olin valmis jo noin vartissa sisältäen nyppimisen sekä värin.


Olen kaikinpuolin tyytyväinen, että päätin viimein tehdä päähänpinttymästäni totta. Kokemus oli ihanan rentouttava kun ei tarvinnut itse pähkäillä kulmieni kanssa, vaan sain sysätä sen homman ammattilaisen käsiin. Lisäksi olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin alkuunsa peilikuva näytti hieman vieraalta. Nyt kuitenkin kulmani sopivat täydellisesti tukkani väriin ja on muutenkin paljon särmikkäämmän näköiset. Luulen, että olen parin päivän sisään jo varsin kotona uudessa lookissani.


-Satu

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Ihan tavallinen lauantai... tai sitten ei?


Viime lauantaina herätessäni olisin uskonut sen olevan ihan tavallinen päivä, hieman ehkä tavallista herkkuisampi, mutta kuitenkin. Viime lauantaina oli nimittäin pikkusiskoni synttärijuhlat. Samana päivänä aloitin myös talvilomani, joten aamu ja aamupäivä kului vielä töiden merkeissä. Vaikka pikkusiskoni olikin puhunut synttäreillä olevista ylläreistä ja siitä, että minua kaduttaisi jollen tulisi, en osannut varautua kakkua ja kahvia kummallisempaan.


Haluan tässä alussa vielä pohjustaa asiaa sen verran, että pikkusiskoni ei ole ihan perinteinen parikymppinen, joka haluaisi viettää synttäreitä alkoholin parissa, vaan hän nauttii enemmän kakusta ja kahvista kuin alkoholista ja kebabista. Hänellä on myös täysin omanlaisensa maailman katsomus ja oma tyylinsä tallata tätä maailmaa. Isosiskona olen ylpeä siitä, että hän on tilanteessa kuin tilanteessa oma itsensä ja seisoo omien juttujensa takana, mikä ei ole aina helppoa tässä stereotyyppejä täynnä olevassa maailmassa.


Vielä tavallista raskaamman työpäivän jälkeen, pysähdyin miettimään onko minussa tarpeeksi vielä energiaa juhliin. Mietinnöissäni päädyin kuitenkin siihen, että olisi liian itsekästä jäädä kotiin, joten ei muuta kuin menoksi. Jostain kumman syystä tulin myös ajatelleeksi, että kameran mukaan ottaminen voisi olla hyvä idea. Mistään tietämättömänä ajattelin, että pikkusiskoni olisi mielissään jos ottaisin muutaman ikuistuksen juhlista; lahjapöydästä, tarjoiluista, vieraista ja muusta tällaisesta "peruskaurasta". Juhlien edetessä kameran mukaanotto tuntui jopa pelottavanlaiselta ennakko aavistukselta.


Saavuttuani juhlapaikalle, omaan lapsuuden kotiini, huomasin pikkusiskoni piilottelevan jotain kaksi kerroksisen talon yläkerrassa. Koko juhlaväki kokoontui tulonsa myötä alakertaan odottelemaan, että kaikki saapuu paikalle. Siinä vaiheessa pikkusiskoni kertoi yllätyksen olevan yläkerrassa, jonne kokoontuisimme kaikkien saavuttua. Kun kokoonnuimme yläkertaan, pikkusiskoni huoneeseen, hän piilotteli edelleen jotain äitini ja hänen miehensä makuuhuoneessa. Kukaan vieraista ei tiennyt mihin varautua.


Kun pikkusiskoni huikkasi oven taakse "voitte tulla kun olette valmiita", kaikki odottivat jännittyneinä, mitä oven takaa tulisi. Sieltä tuli jotain täysin odottamatonta, joka muutti koko synttäreiden luonteen kertaheitolla. Nimittäin oven takaa tuli pikkusiskoni fanituksen kohteet Mira Luoti ja Emppu Suhonen (minulle hän oli lapsuuteni/varhais teini-ikäni suuri idoli Tiktak -bändin kautta) laulaen "paljon onnea" pikkusiskolleni. Tämän myötä ihan tavalliset synttärit muuttuivat hyvin intiimiksi yksityis keikaksi.


Koko tapahtuma oli täysin uskomaton, sellainen jota ei koe kuin kerran elämässä jos sitäkään. Juuri sellaiseksi pikkusiskoni oli tämän kaiken suunnitellutkin, palava halu toteuttaa oma unelmansa ja jakaa se sellaisille läheisilleen, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi keikka kokemusten pariin. Ihailen suuresti pikkusiskoni kauniita ajatuksia ja vielä kauniimpaa toteutusta, hän loi vierailleen niin uskomattoman kokemuksen, jonka muistaa lopun elämänsä. Juhlat päättyivät tarjoiltavia notkuvaan kahvipöytään yhdessä näiden uskomattoman hyväsydämisten, aitojen ja sisältä niin kauniiden tähtiesiintyjien kanssa rupatellen niitä näitä.

Päivä oli kaikkea muuta kuin ihan tavallinen lauantai!

-Satu